Suomen energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on kasvattaa uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön osuutta energian kulutuksesta. Energiavirasto huolehtii strategian mukaisen lainsäädännön ja asetuksien toteuttamisesta ja valvonnasta. Energiavirasto vastaa myös uusiutuvaa energiaa koskevien kansallisten toimien vaikutusten arvioinnista, seurannasta ja raportoinnista.
Suomessa uusiutuvan energiatuotannon strategia poikkeaa merkittävästi koko muusta Euroopasta aurinkoenergiatuotannon lähes täydellisellä sivuuttamisella. Uusiutuvan energian tukijärjestelmissä aurinkosähkövoimalat on suljettu ulos ja syöttötariffilla tuetaan vain tuulivoimaan, metsähakkeeseen, biokaasuun ja puupolttoaineeseen perustuvaa sähkön tuotantoa. Syöttötariffi on takuuhinta, joka maksetaan uusiutuvan sähkön tuottajille, kun sähkön markkinahinta alittaa takuuhinnan.
Aurinkosähkötuotannosta puuttuu kuitenkin yhteiskunnan tarjoamien porkkanoiden ohella muiden sähköntuotantolaitosten voimakkaat skaalaedut. Aurinkosähkötuotanto on toteutettavissa kannattavasti hajautetusti ja hyvinkin pieninä laitoksina.
Tukien puutteesta huolimatta aurinkosähkötuotanto on jo vuosia kasvanut nopeammin kuin mikään muu uusiutuvan energian tuotantomuoto. Suurimpana selittäjänä laitteistoteknologian nopea kehitys ja aurinkopaneelien hintojen lasku. Energiaviraston viimeisimpien tilastojen mukaan aurinkosähkötuotannon kapasiteetti yli kolminkertaistui vuoden 2016 aikana 27 MW:iin, kun koko sähkönpientuotanto vuonna 2016 oli 156 MW. Kasvu on jatkunut vahvana myös vuonna 2017. Sähköverkkoyhtiö Carunan tammikuussa antaman ennakkotiedon mukaan pelkästään sen verkkoon liitettiin viime vuonna 1223 uutta aurinkosähköjärjestelmää, tuotantokapasiteetin kasvaessa 2,5 kertaiseksi 7 MW:sta 17 MW:iin.
Myös Verohallinto on ottanut Suomen virallisen energiapolitiikan linjan osaksi ratkaisutoimintaansa. Erittäin mehukasta porkkanaa Verohallinto tarjosi viime vuonna tuulivoiman, metsähakkeen, biokaasun ja puupolttoaineen sähköntuotannolle, linjaamalla syöttötariffituen arvonlisäverottomaksi tueksi. Se katsoi erittäinkin avokätisesti, ettei syöttötariffituen osalta tarvitse maksaa arvonlisäveroa. Verohallinto linjasi, ettei syöttötariffituki ole hintaan vaikuttava tuki, vaikka se maksetaan suoraan sähkön markkinahinnan ja takuuhinnan erotuksen perusteella.
Arvonlisäverotuksessa veron perusteeseen luetaan myös suoraan tavaran tai palvelun hintaan liittyvät tuet. Veron perusteeseen tulee tällöin sisällyttää myös erät, jotka kolmas osapuoli maksaa ostajan puolesta. Tällaisia tukia ovat kaikki tuet, jotka määräytyvät tavaran tai palvelun myyntihinnan tai myyntimäärän perusteella. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tällaisesta tuesta on ollut kyse, kun tuki maksetaan sillä perusteella, että tuensaaja toimittaa tietyn tavaran tai suorittaa palvelun, ostajan hinta alenee hyödykkeen myyjän saaman tuen mukaisesti ja palvelun hinta on tiedossa viimeistään liiketoimen tapahtumahetkellä. Syöttötariffituessa kaikki arvonlisäverollisuuden edellytykset näyttäisivät äkkiseltään olevan olemassa. Verohallinto linjasi, ettei kyse ole tällaisesta tuesta. Verohallinnon tuleekin kahdesta tasavahvasta tulkintavaihtoehdosta valita verovelvolliselle edullisempi ja tästä rohkeasta tulkinnasta voi ainakin tässä mielessä antaa Verohallinnolle kiitosta. Huhu kuitenkin kertoo, että Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö hakee syöttötariffitukipäätökseen muutosta hallinto-oikeudesta.
Samaa kiitosta ei valitettavasti voi antaa Verohallinnon aurinkosähkötuotantoa koskevasta linjasta. Porkkanoiden sijaan tarjolla on paksua keppiä. Verohallinnon arvonlisäverotuksen ratkaisutoiminta linjasi sähkön pientuotannon arvonlisäverokäsittelyn marraskuussa 2014. Verohallinnon tarve linjaukselle nousi EUT:n kesällä 2013 antamasta ratkaisusta C-219/12 (Fuchs). EUT:n ratkaisu koski Thomas Fuchsin kotinsa katolle asennuttaman aurinkosähkölaitteiston hankintaan sisältyvän 6 394,63 euron suuruisen arvonlisäveron palautusta, jonka Itävallan veroviranomaiset ja alemmat muutoksenhakuasteet olivat hylänneet. Ratkaisussaan EUT linjasi (Itävallan, Saksan ja Euroopan komission vastustuksesta huolimatta), että arvonlisäverodirektiiviä on tulkittava siten, että asuinkäyttöön tarkoitetun omakotitalon katolle tai viereen sijoitetun aurinkosähkölaitteiston käyttö kuuluu taloudellisen toiminnan käsitteen alaan (suomeksi kyse on arvonlisäverollisesta liiketoiminnasta, josta seuraa vähennysoikeus). Tämä siitä huolimatta, että sen tuottama sähkömäärä on aina alhaisempi kuin laitteiston omistajan yksityisiin tarkoituksiin kuluttaman sähkön kokonaismäärä, kun tuotettu sähkömäärä syötetään verkkoon jatkuvaluonteisia tuloja vastaan. Thomas Fuchsilla oli oikeus vähentää aurinkosähkölaitteiston hankintaan sisältyvä arvonlisävero.
Kyseinen tuomio vaikuttaa yksiselitteiseltä. Verohallinto oli kuitenkin toista mieltä. Se kyllä linjasi EUT:n päätöksen mukaisesti, että mikäli yksityishenkilö hankki kotiinsa tai vapaa-ajanasunnolleen sähkön pientuotantoon soveltuvan sähkölaitteiston ja tekee sopimuksen sähköyhtiön kanssa joko niin, että sähköyhtiö ostaa kaiken voimalan tuottaman sähkön tai siten, että sähköyhtiö ostaa niin sanotun ylijäämäsähkön, sähkön myynti tapahtuu liiketoiminnan muodossa. Verovelvollinen ei kuitenkaan voi vähentää järjestelmään liittyviä kuluja miltään osin AVL 114 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla. Kyseisen lainkohdan mukaan vähennystä ei saa tehdä, kun hankinta koskee verovelvollisen tai hänen henkilökuntansa asuntona, lastentarhana, harrastustilana tai vapaa-ajanviettopaikkana käytettävä kiinteistö sekä siihen tai sen käyttöön liittyvät tavarat ja palvelut.
Verohallinto teki päätöksellään tyhjäksi koko EUT:n tuomion. Suomen AVL 114 § ei ole kansallinen poikkeus arvonlisäverodirektiivistä, vaan kyseinen pykälä juontaa suoraan arvonlisäverodirektiivin 26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja EUT:n ratkaisukäytännöstä, jonka mukaan verovelvollisen hankkiessa tavaran osittain liiketoiminnan käyttöön ja osittain yksityiskäyttöön tai muutoin muuhun kuin yrityksen varsinaisiin tarkoituksiin kuuluvaan käyttöön hän voi valita, lukeeko se tavaran liike- vai yksityisomaisuudeksi. Kun liikeomaisuutta käytetään arvonlisäverodirektiivin 26 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaiseen tarkoitukseen, koskeviin kustannuksiin liittyvä arvonlisävero on direktiivin vähennysoikeutta koskevissa säännöksissä vahvistettujen periaatteiden mukaisesti vähennyskelpoista vain siltä osin kuin sitä käytetään verovelvollisen yrityksen varsinaisiin tarkoituksiin. Säännöksen mukaan verovelvollinen ei voi tehdä vähennystä siltä osin kuin liikeomaisuuteen luettua kiinteää omaisuutta käytetään yksityiskäyttöön tai muutoin muuhun kuin yrityksen varsinaisiin tarkoituksiin. EUT katsoi ratkaisussa C-219/12 (Fuchs) nimenomaisesti, että aurinkosähköjärjestelmä hankitaan taloudelliseen toimintaan, se jopa muodostaa itsessään liikeomaisuuden, eikä vähennysoikeutta voi evätä. Onkin selvää, että sähköverkkoon sähkönsä tuottavien laitteiden hankintakulut kohdistuvat suoraan tähän arvonlisäverolliseen sähkön myyntiin ja kyseinen 114 §:n vähennysrajoitus koskee näin ollen kotitalouden sähkön takaisinostoa sähköyhtiöltä. Tähän yksityiseen käyttöön ostetun sähkön sisältämästä arvonlisäverosta ei ole vähennysoikeutta, eikä AVL 114 §:n vähennysrajoitus voi tulla koskemaan sähkön tuotantolaitteiston arvonlisäveron vähennysoikeutta, jos kaikki tuotettu sähkö syötetään verkkoon. Siitä riippumatta, että se tämän jälkeen ostetaan takaisin yksityiseen käyttöön. Vuositasolla kyse on usean miljoonan euron virheestä arvonlisäverokäsittelyssä.
Kyseinen linjaus oli tarkoitus muiden ratkaisutoiminnan merkittävien linjausten tapaan viestittää Verohallinnon ohjeella. Ohjetta Kotitalouksien harjoittaman sähkön pientuotannon arvonlisäverotuksesta ei ole vielä tänäkään päivänä annettu, eikä yhdessäkään Verohallinnon sähkön pientuotantoa koskevassa ohjeessa oteta kantaa arvonlisäverokäsittelyyn. Tähän on helppo keksiä ainakin pari verovelvollisten kannalta vähemmän mairittelevaa syytä. Julkisena kyseinen linjaus todettaisiin nopeasti ilmeisen päättömäksi. Se taas vaarantaisi nykyisen veronsaajia miellyttävän oikeustilan, jossa sähkön pientuotantolaitteiston hankkijat eivät osaa edes haaveilla heille lain mukaan kuuluvasta arvonlisäveron vähennysoikeudesta.
Verohallinto on antanut kotitalouden sähköntuotannon tuloverotusta koskevan ohjeen Dnro A148/200/2013. Menemättä tässä kirjoituksessa syvällisemmin tuloverotuksen maailmaan on todettava, ettei tämäkään ohje juuri kestä päivänvaloa. Se esimerkiksi linjaa kotitalouden sähkön pientuotannon henkilökohtaiseen tulolähteeseen, ohjeen mukaan kyseessä ei ole luonnollisen henkilön harjoittama tulonhankkimistoiminta, vaan yksityistalouteen luettava toiminta ja siitä saatu tulo on veronalaista ansiotuloa eikä pääomatuloa. Sähkönmyyntitulojen verollisuus määräytyy ohjeen mukaan kuukausikohtaisesti, eli tilanteessa jossa kuukauden syöttö verkkoon on suurempaa kuin sieltä ostettu sähkön määrä, on saatu tulo veronalaista ansiotuloa. Sähkön myynnistä saatu korvaus on veronalaista tuloa riippumatta siitä, maksetaanko korvaus verovelvolliselle rahana vai hyvitetäänkö sillä hänen sähkölaskuaan. Sähkön myynti ei ohjeen mukaan ole tulonhankkimistoimintaa, joten menot ovat vähennyskelpoisia enintään sähkön myynnistä saadun veronalaisen tulon määrään asti, sähköntuotannosta tai myynnistä aiheutuneita menoja ei voida vähentää muusta tulosta eikä niiden perusteella vahvisteta tappiota. Niin ikään laitteiston hankintaan saatu julkisyhteisön rahallinen tuki on veronalaista ansiotuloa ja laitteiston hankintaan kohdistuviin korkoihin on vähennysoikeus vain TVL 58 §:n 2 momentin mukaan (asuntovelka). On helppo nähdä, että tuloverotuksen linja on jyrkässä ristiriidassa arvonlisäverotukseen verrattaessa.
Mikäli olet hankkinut sähkön pientuotantolaitoksen ennen 1.1.2015 on sinulta valitettavasti jo evätty mahdollisuus sinulle kuuluneeseen laitehankintojen arvonlisäveron palautukseen. Mikäli olet vasta hankkimassa laitteistoa tai olet tehnyt hankinnan 1.1.2015 jälkeen, on sinulla halutessasi yhä oikeus hakea arvonlisäveron palautusta. Vuoden 2015 aikana käyttöön otetuissa sähkön pientuotantolaitoksissa palautusta on haettava vuoden 2018 aikana.
Taxact Oy avustaa sinua arvonlisäveropalautuksen saamisessa ja hoitaa tarvittaessa koko prosessin alusta loppuun puolestasi. Ota rohkeasti yhteyttä, tehdään piensähköntuotannosta Suomessakin lain mukaista ja taloudellista.
Sami Svinhufvud, Taxact Oy
