Vuosien 1500-1700 välillä tapahtunutta luonnontieteiden edistyksen aikaa tieteenhistoriassa kutsutaan tieteelliseksi vallankumoukseksi. Ajalle oli tyypillistä kokeellisten menetelmien käyttö tiedon hankkimisessa. Luonnon ilmiöitä pyrittiin kuvaamaan mahdollisimman tarkasti matemaattisin keinoin, hyläten Aristoteleen ja muiden antiikin aikaisten filosofien sekä kirkon auktoriteettiasema. Siirryttiin käyttämään perusmenetelmiä, joita käytetään edelleen tutkimuksessa. Järkiperäisen ajattelun kehittymisen ja kirkosta irtautumisen myötä uskonnollisten tekstien kritisoijien ja uskoon perustuvan tieteen välille syntyi jännite, joka ei ole vieläkään hävinnyt. Tieteen vallankumous synnytti nykyaikaisen tieteen mallin ja valistuneet ihmiset korostavat edelleen järkiperäistä ajattelua ja vallitsevien olojen kritisoimista.
Kehitys ei näytä verotuksen osalta Suomessa kulkeneen vielä valistuksen aikaan. Oikeustieteeseen perustuvan ajattelun sijaan vero-oikeudessa moraalifilosofien ja Verohallinnon auktoriteettiasema näyttää yhä kasvavan. Verohallinto, eturivin poliitikot ja valtamedia hehkuttavat iloisen veronmaksajan myyttiä ja tuomitsevat kilpaa yritysten laillista verosuunnittelua ja tässä avustavia verokonsultteja.
Arvonlisäverotuksessa Verohallinto näyttää ottaneen käyttöön uudet tieteeseen perustumattomat kokeelliset menetelmät. Sen EU-tuomioistuimen ja KHO:n oikeuskäytännöstä viime vuosina tekemät tulkinnat noudattavat enemmän filosofisia kuin tieteellisiä periaatteita. Kruunun jalokivenä näyttäytyy Verohallinnon ohje Arvonlisäveron vähennysoikeudesta Dnro A80/200/2015, jolla Verohallinto on pyrkinyt laajentamaan monin tavoin arvonlisäveron vähennysoikeuden rajoituksia. Ohjeen oikeudellisen argumentaation tasoa ja tarkoitusperiä voi maallikkokin kyseenalaistaa, kun tarkastellaan esimerkiksi ohjeen osakkeiden myyntiin liittyvien kulujen vähennyskelvottomuuden perusteluja:
Arvopapereiden myynti voi olla arvonlisäverotonta sillä perusteella, että kyse on arvonlisäverolaissa tarkoitetusta arvopaperikaupasta. Tämän lisäksi arvopapereiden myynti voi olla arvonlisäverotonta sillä perusteella, että kyse on arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä toiminnasta. Arvopapereiden myyntiin suoraan ja välittömästi kohdistuvien hankintojen arvonlisävero ei ole vähennyskelpoinen. Korkein hallinto-oikeus on vahvistanut tämän päätöksessään KHO:2011:52.
Verohallinto, uskomatonta kyllä, tulkitsi kyseistä KHO:n päätöstä ohjeessa esitetyllä tavalla ja myös sovelsi tätä ohjetta siten, ettei osakkeiden myyntiin liittyviin kuluihin ollut Verohallinnon mielestä koskaan, missään olosuhteissa arvonlisäveron vähennysoikeutta. Verohallinnon oikeudellinen argumentaatio ei juuri käytä oikeudellisen perustelun loogisia tulkintasääntöjä. Logiikassa premissien ja johtopäätösten välinen suhde on välttämätön: jos premissit ovat tosia, johtopäätösten täytyy olla tosia. Oikeudessa premissien ja johtopäätösten välinen yhteys ei toki yleensä ole yhtä vahva ja samoista premisseistä voidaan päätyä kahteen erilaiseen, jopa yhtä hyvin perusteltuun johtopäätökseen. Päättely voi näin ollen olla joko induktiivista (todennäköistä) tai deduktiivista (varmaa). Verohallinto katsoi päättelyketjunsa muodostavan varman lopputuleman, vaikka lienee selvää, että kyse oli parhaimmillaankin induktiivisesta päättelystä. Voidaanhan toki sanoa, että yhdenkin prosentin todennäköisyys on todennäköistä. Kyseessä oli klassinen Toissapäivänä saattoi sataa, Tänään voi sataa, => Huomenna sataa, argumentaatio. Kun Vero-oikeudessa Verohallinnon on valittava kahdesta yhtä oikeasta lopputuloksesta se, joka on verovelvolliselle edullisin, tuli Verohallinto veronsaajia ilahduttaneeseen päätelmään, ettei tässä päättelyketjussa ole kuin yksi mahdollinen lopputulema. Huomenna sataa. Käytännössä päättelyyn lienee päädytty, koska mitään oikeudellisesti kelvollista argumenttia vähennysoikeuden hylkäämiseen ei ollut (suurimmallakaan luovuudella) keksittävissä. KHO kumosi verohallinnon päättelyketjun viimein 14.8.2017 antamassaan ratkaisussa KHO:2017:129. Asiantunteville verokonsulteille ja myös Verohallinnossa työskenteleville asiantuntijoille oli selvää, että KHO:n tulee aikanaan tulkinnan kumoamaan. Monille Verohallinnon toiminnan lainmukaisuuteen ja sen antamien ohjeiden perusteihin luottavalle verovelvolliselle päätös tuli liian myöhään.
Verohallinnon ohjeita on vuosia pidetty lähes oikeuslähteen asemassa. Myös verovelvolliset ovat perustellusti olettaneet Verohallinnon julkaisemien virallisten ohjeiden olevan oikeudellisesti vahvistettuja ja vallitsevan oikeustilan mukaisia. Myös hallinto-oikeuden päätöksissä on pitkään näkynyt Verohallinnon vahva auktoriteettiasema, kun oikeuslähteiksi on kelvannut paremman puuttuessa niin Verohallinnon ohjeet kuin vallitseva verotuskäytäntö.
Valitettavasti Verohallinnon arvolisäverotusta koskevissa ohjeissa näkyy tällä hetkellä vahva pyrkimys vallitsevan oikeustilan muokkaamiseen verokertymää kasvattavasti. Lähes poikkeuksetta Verohallinnon tekemät tulkinnat ovat laajentaneet vähennyskelvottoman toiminnan osuutta niissä tilanteissa, joissa tulkinta supistaa arvonlisäveron vähennysoikeutta ja kasvattaneet arvonlisäverollisen toiminnan osuutta tilanteissa, jossa lopullinen suorite on arvonlisäveroton eikä verollisesta hankinnasta ole vähennysoikeutta. Konserniverokeskuksen arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittavien asiakkaiden osalta merkittävimpänä näistä, voidaan pitää konsernin sisäisten rahoituspalvelujen tulkitsemista verottomaksi liiketoiminnaksi (ns. Treasury-ohjaus). Tämä erittäin tulkinnallinen, samaiseen Arvonlisäveron vähennysoikeudesta –ohjeeseen sisältynyt linjaus on käytännössä johtanut siihen, että samoissa olosuhteissa toimivista yrityksistä osalle syntyy sisäisen rahoituksen vuoksi merkittävissä määrin piilevää arvonlisäveroa ja toisilla ei. Ne yritykset, jotka ovat osanneet ja halunneet järjestellä konsernin sisäisiä rahoitusmenettelyjä tältä osin tehokkaiksi, eivät kärsi Verohallinnon linjauksesta. Samaan aikaan toisilla yhtiöillä rahoitustoiminnosta muodostuu huomattava piilevä arvonlisävero, yleiskulujen vähennyskelvottomuuden johdosta. Tulkinnan oikeellisuus odottaa yhä KHO:n kannanottoa, mutta oikeudellisesta lopputuloksesta riippumatta konsernin sisäinen rahoitus tulisi organisoida siten, ettei piilevää arvonlisäveroa tarpeettomasti synny arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittavaan konserniin. Tämä on toteutettavissa yksinkertaisesti ja oikeudellisesti pitävästi, siitä riippumatta katsooko KHO lopulta verohallinnon nykyisen linjauksen oikeaksi tai ei.
Jotta orwellilainen verojen vallankumous ja tietämättömyyden aika Suomessa torjutaan, on jokaisen turvattava oikeutensa myös arvonlisäverotuksessa. Taxact tulee pelkäämättömästi puolustamaan verovelvollisten laillisia oikeuksia ja pitämään huolta, että vero-oikeus perustuu jatkossakin oikeusperiaatteisiin ja hyväksytyistä oikeuslähteistä johdettuun tieteelliseen argumentaatioon, ei Verohallinnon auktoriteettiin ja moraalisfilosofisiin tarkoitusperiin. Pidetään huolta, ettei joka päivä sada.
Sami Svinhufvud, Taxact Oy
